Minä olen outo. Sille ei nyt voi mitään, mutta minulla on kauhea himo kertoa ihmisille, että tällaisiakin ihmisiä on olemassa. Millaisiako? Sellaisia, jotka yhä neljätoistavuotiaana tasapainoilevat kävelytien ja autotien välisellä reunuksella. Sellaisia ihmisiä, jotka pyydystävät sadepisaroita kielellä suuhunsa, kun sataa. Sellaisia, jotka hyppivät pihalla syksyisin ja pyydystävät puista putoavia lehtiä. Sellaisia, jotka nauttivat kotiin kävelemisestä sateisena iltapäivänä koulun jälkeen ja juovat kotona teetä, katsellen kuinka sade ropisee keittiön ikkunaan. Sellaisia, jotka nauttivat elämästä ja sen pienistä iloista, kauniista teeastiastoista, raidallisista polvisukista, puista putoavista lehdistä ja punaisella pyörällä ajamisesta. Joidenkin mielestä sellaiset ovat lapsellisia. Toisten mielestä sellaiset ovat kypsiä. Minun mielestäni sellaiset ihmiset piristävät päivää.

Lista sellaisista pienistä asioista, mistä pidän:
1. Raidalliset polvisukat
2. Soittorasiat
3. Makea tee
4. Teekupit ja -astiastot
5. Lumessa käveleminen ja omien jalanjälkien katseleminen
6. Vanhat peltirasiat
7. Nukkekodin kalusteet
8. Lattialla makaaminen ja jalkojen nostaminen kattoa kohti, kun puhuu puhelimessa
9. Käden työntäminen viljasäkkiin
10. Huilut joissakin musiikkikappaleissa
11. Vesilätäköissä hyppiminen
12. Värikkäät kumisaappaat
13. Suklaan syöminen lumisateessa
14. Suojeliuksista neljännesä Harry Potter-elokuvassa
15. Vanhat päiväkirjat
16. Nukenvaatteet
17. Puhtaista, pitkistä hiuksista
18. Valkoisista kauluspaidoista
19. Intialaisen näköisistä tyynyistä
20. Mukulakivikadulla kävelemisestä aurinkoisena päivänä

Siinä oli vasta osa niistä elämän pienistä iloista. Jos ottaa elämän liian vakavasti, se menee ohi ennen kuin huomaatkaan. Aina voi lähteä ulos pyydystämään lehtiä. Olet sitten viisi-, viisikymmentä- tai viisisataavuotias. Nauti elämästäsi.