Ajattelin, että nyt kun opiskelenkin vaatetusalaa ja sen myötä olen mukavasti kiinnostunut vaatteista ja shoppailusta ihan kunnolla, voin iskeä blogini kategorioiden joukkoon oman osaston vaatteille ja sensellaiselle.
  Haluan nimittäin pikaisesti kertoa yhdestä vaatehetkestäni, jota pohtiessani en voi uskoa poikkeuksellisen hyvää tuuriani.
  Katsokaas, kun satuin muistaakseni reilu vuosi sitten näkemään Indiskassa aivan ihastuttavan mekon. Minulla ei ole nyt minkäänmoista valokuvaa, mutta se oli semmoinen musta, trikookankainen yläosa, jonka rinnuksessa oli jotain helmikirjailuja, ja helma polven yläpuolelle semmoista kevyttä, harsomaista kangasta (siinä oli mustaa trikoota sen harsokankaan alla, se oli ihan säädyllinen kolttu : D). Ihastuin siihen välittömästi ja raahasin sen mukaani sovituskoppiin. Mekko oli mukava, kaunis ja istui kuin valettu, mutta vilkaisu hintalappuun pisti suunnitelmani mekon ostamisesta lakoon: Ei enempää eikä vähempää kuin 60 euroa! Ja missä minä sitä muka olisin pitänyt? Harmissani jätin mekon Indiskaan, mutta kävin aina Indiskassa käydessäni silittämässä kyseistä mekkoa. Jos jonain päivänä...
  Kun tässä pari viikkoa sitten päädyin Ison Omenan Indiskan alerekille, en ollut uskoa silmiäni. Sama mekko, mutta vaalean beigenä/kermanvärisenä (en halua puhua mistään nudesta. Yäk, mikä sana!). Ja hinta! Puoleen hintaan miinus 30%, eli 20 €! Henkeäni pidätellen kipitin sovituskoppiin, sujahdin mekkoon ja olin ensimmäisestä sekunnista alkaen tyytyväinen. Siskon sanoja lainaten: "Jos sä et osta tota, niin mä ostan sen sulle!"

  Nyt mekko roikkuu vaatekaapissani odottaen ensiesiintymistään isotätini syntymäpäivillä, enkä malta odottaa, että pääsen pukeutumaan siihen! Vielä pitäisi etsiä oikean sävyiset sukkahousut...

  Niin, ja jutun opetus on... Yllätys yllätys, hyvää kannattaa odottaa! paitsi kirpputoreilla, liiasta odottelusta seuraa todennäköisesti se, että joku muu vie löytösi nenäsi alta : D