Haluan kirjoittaa tämän unen äkkiä muistiin, etten unohda sitä : D. Näin sen juuri viime yönä, ja ketutti suunnattomasti, kun äiti tuli herättämään ~. Uni koostui siis useista pienemmistä osista ja tapahtumista, mutta haluan ehdottomasti kirjoittaa tämän pätkän muistiin <3

  Eli unessa olin siis jonkinlaisella kesäleirillä suuressa leirikeskuksessa. Vaikka oli n. klo 1 yöllä, ulkona oli hyvin valoisaa sellaisella kesäyö-tavalla. Makasin sängyssä ja yritin nukkua, mutten saanut unta. Katselin huoneeni ovesta ulos, kun Lostista tuttu Charlie Pace käveli pyjamassa käytävällä huoneeni oven ohitse raahaten tyynyä perässään. Ehdin juuri ihmetellä, miksei hänkin ole nukkumassa (tuntui ihan luonnolliselta ajatukselta, että hänkin on kesäleirillä kanssani : D), kun Charlie palasi ja kurkkasi huoneeni ovesta sisään.
  Tätä seuraava vuoropuhelu meni jotenkin näin:
  Charlie: "Etkö sinäkään saa unta?" (Unissani normaalisti englantia puhuvat ihmiset puhuvat muutenkin englantia, mutta joko ymmärrän sitä aina täydellisesti, unessani on tekstitykset tai puhe on dubattu tökerösti päälle puhumalla niin, että alkuperäinen ääni kuuluu alta. Veikkaan ensimmäistä : DD)
  Minä: "En."
  Charlie: "Voinko tulla sinun viereesi?"
  Minä: "...No okei."
  Charlie: "Heh, me voimme nukkua 108:n sentin päässä toisistamme."
  Leiriläisille oli siis annettu jokin ihme tehtävä, että leirin aikana piti nukkua jonkun toisen leiriläisen kanssa samassa sängyssä ainakin puoli tuntia. Ja niille, jotka eivät tiedä, 108 on yksi Lostin merkityksellisistä numeroista.
  Oli miten oli, Charlie laittoi ikkunalaudalleni pienet kaiuttimet, pisti Lauri Tähkää soimaan (en ollut ennen kuullut kappaletta, mutta siinä laulettiin jotain kesäöistä), mönki sänkyyni ja asettui makaamaan sängyn ihan toiselle laidalle. Siinä yritimme nukkua hetken, kun äkkiä kuulin erään luokkalaiseni äänen. Asia ei siinä vaiheessa jaksanut kiinnostaa minua liiemmin, vaikka luokkalaiseni kuului selittävän jotain mahdollisesti Gaia Onlinesta. Hetken kuluttua kuulin erään ystäväni äänen, joka kyseli minulta, missä hänen savityönsä on. (Savityö, joka on siis oikeasti tällä hetkellä minun kirjoituspöytäni päällä, koska olin luvannut korjata sen) Tässä vaiheessa huomasin, että sängyssäni oli hirveä kasa lakanoita, peittoja ja tyynyjä, jotka kahisivat ja liikkuivat koko ajan.
  Minä: "No voi nyt... Kuinka monta ihmistä täällä mun sängyssäni on?"
  Samassa eräs toinen luokkalaisemme käveli sisään huoneeseeni, otti ikkunalaudaltani pari pientä valkoista muoviosaa (luulen niiden olleen hyllynpidikkeitä), ruuvasi niihin kaksi ruuvia ja lähti sanaakaan sanomatta ulos.

  Kummallinen uni. : D En usko, että kukaan muu pitää sitä hauskana saati muistiin kirjoittamisen arvoisena, mutta minä en halua unohtaa sitä. Vai kuinka moni teistä on onnistunut pääsemään unessaan samaan sänkyyn Charlie Pacen kanssa? (Olkootkin, ettei koko jutussa ollut mitään romanttista.)