Viime aikoina olen hoksannut omaavani järjettömän identiteettikriisin, varsinkin kaiken vaatetuksellisen suhteen. Olen käyttänyt T-paitoja, huppareita ja farkkuja tai verkkareita niin kauan kuin muistan, ollut ylpeä poikatytön roolistani ja niin päin pois. Nyt se kaikki on alkanut tuntua ahdistavalta. Nyt vihdoin voisin pukeutua hameisiin ja käyttää joitakin koruja ja asusteita, mutta roolini rajoittaa kovasti. Joku päivä olisi vain ihanaa pukeutua hameeseen ja olla vähän naisellisempi, mutta miltei tukehdun kuvitellessani muiden ilmeitä saapuessani kouluun hame päällä. Minulla on kerran ollut hame päällä koulussa lukuunottamatta muutamaa juhlapäivää, jolloin yleensä suosin mustia housuja ja kauluspaitoja, mutta tänä nimenomaisena hamepäivänä luokkakaverini tahtoi ottaa minusta kuvan ja näyttää parille muulle kaverillemme, koska ei voinut uskoa, että minulla oli hame päällä. Plus olen alkanut himoita kunnon korkokenkiä. Ei mitään kymmenen sentin korkoja, mutta about 3-5 cm olisi kivat. Kaikki ovat aina antaneet minun elää siinä luulossa, että 180 cm pitkä tyttö on aivan liian pitkä käyttämään korkkareita. Sinisilmäisesti siihen olen uskonut. Toissapäivänä hajosivat lempisaappaani, jotka tosin olivat alun perin pikkusiskoni, joka on 13-vuotias. Saappaat taisivat aikanaan maksaa 20 €, mutta olivat ihanat käyttää ja saivat minut tuntemaan itseni vanhemmaksi, itsevarmemmaksi ja, noh, naisellisemmaksi. Ja vielä ilman korkoa : D. Ja nyt ne ovat hajonneeeeeet! DD: Nyyh. No, nytpähän saan hyvän syyn hankkia oikeasti saappaat.

Toinen juttu. En siitä lukiosta olekaan ihan varma. Kun kuitenkin joka kerta, kun mietin lukiota/puhe kääntyy lukioon menoon, alkaa ahdistaa. Olen loppujen lopuksi näköjään päätynyt kaksoistutkintoon. Ei tarvitsisi stressata lukiosta (vaikka se on kuulemma ihan rento paikka), mutta saisi silti ylioppilaslakin. Kuulostaa juuri sopivalta. Tai ainakin parhaalta vaihtoehdolta. Voivoi, nyt alkaa taas ahdistaa.

Löysin laatikostostani pikkuruisen kullanvärisen sormuksen, jossa on kaksi pientä eläintä (kissoja? koiria? Who knows). Oikein suloinen esine, taidan ruveta pitämään sitä ihan kokopäiväisesti. Ennestään koruarsenaaliini kuuluu hopeinen The One Ring, jonka ostin Vihdin markkinoilta. Liikkeen nettisivut löytynevät täältä. Ihania, ihania, ihania koruja, ostaisin ties kuinka monet jos vain saisin. Ja koru kakkonen, Kreetalta hankittu halpiskoru, pieni tappara, josta rapisee jo hopeanvärinen päällystejuttu pois paljastaen altaan kuparinväristä metallia. Sain sen kahdella eurolla : D

Ai niin, olen innostunut kauratyynyjen, eli tuttavallisemmin PiPi-tyynyjen tekemisestä. Mummi toi maalta kaksi kauppakassillista kauraa, ja olen askarrellut jo viisi tyynyä. Kaksi omaan käyttöön ja kolme lahjoiksi. Saas nähdä, täytänkö niillä koko pukinkontin.