No niin. Itse asiassa kirjoitin tämän postauksen jo noin viikko sitten, mutta kun yritin silloin laittaa sen esille, netti/Vuodatus/kone/maailma/joku lagasi, eikä teksti mennyt mihinkään, joten saatte sen nyt, koska en muistanut aikaisemmin : D

  Tästä lähtee:

  Mystistä. Joku oli kommentoinut noin viiteen kirjoitukseeni, mutta ilmeisesti poistanut sitten ne kommentit O.o. Mitähän ihmettä?

  Anyways, saatte uusia leffa-arvioita. Pidimme leffaillan siskoni ja yhden kaverini kanssa, leivoimme mokkapalaa ja katsoimme Pirates Of The Caribbean: On Stranger Tidesin ja Zombielandin. Otetaan tarkasteluun ensin jälkimmäinen.

  Zombieland on nyt virallisesti ensimmäinen koskaan näkemäni zombieleffa eikä se ollut mielestäni yhtään huonompi. Toki se oli kauhukomedia, eli siinä oli joitain huvittavia piirteitä, mutta kelpasi hyvin minulle. En näe painajaisia, kun päähenkilö on ehkä hiukan surkuhupaisa ja neuroottinen, mutta erittäin hellyyttävä (Jesse Eisenberg). Toinen asia, joka vähensi elokuvan kauheutta, oli ihana Emma Stone, jonka olen aikaisemmin nähnyt edellisessä viestissä mainitsemassani Easy A:ssa. On jotenkin rauhoittavaa nähdä tuttuja näyttelijöitä pelottavissa leffoissa :3
  No, se zombiepuoli. (Pitäisikö minun muuten kirjoittaa "zombi" vai "zombie"? O.o) Veri lensi, käytettiin pesismailaa, haulikkoa, pistooleja, lekaa, mitä ikinä nyt sattui käteen. Olihan se ajoittain ällöttävää, mutta kestin senkin huumorin avulla : D. Eräässä kohdassa näes päähenkilöt ajavat citymaasturilla ja bongaavat edessään keskellä tietä ruumista mutustelevan zombien. Ajaessaan zombien ohitse toinen heistä avaa auton oven, joka tietysti osuu zombieen ja pistää tämän lakoon. Loistava idea : D
  Lopparvioni: Jos tykkäät huumorista ja zombieleffoista, kannattaa katsoa. Jos et ole vielä katsonut zombieleffoja, voit aloittaa tällä. Jos et pidä huumorista... Miksi edes luet tätä blogia? x)

  Ja sitten pääsemme toisen elokuvamme kimppuun. Pirates Of The Caribbean 4.
  Jos ihan rehellisiä halutaan olla, minulta ei kannata edes kysyä arviota koko leffasta. Mikä tahansa, missä on kapteeni Jack Sparrow Johnny Deppin esittämänä kelpaa minulle. Tykkäsin kovasti. Tosin siitä Angelican ja Jackin säädöistä en liiemmin välittänyt, mutta kyllä sen kesti, kun oli tarpeeksi eeppistä miekkailua ja toimintaa ja kieroilua ja huumoria ja kaikkea muuta hienoa <3
  Suosikkihahmoikseni voisin laskea Jackin (duh, tie-tys-ti!), Philipin (saarnaajakaveri, muistattehan?) ja sen pojan, jonka nimeä saati ikää en tiedä. Kyllä te tiedätte. Se poikanen Mustaparran miehistössä, about teini-ikäinen (ehkä juuri ja juuri), kolmikolkkahattu?
  Wikipedia tietää kertoa, että hahmo on nimeltään "The Cabin Boy". Raukalla ei ole edes kunnon nimeä >: . Nimetään hänet sitten myöhemmin.
  Anyways, pidin kovasti. Loppu lupaa muuten jatkoa. Lyödäänkö vetoa, että leffan seuraava osa kertoo siitä, miten Jack Sparrow - anteeksi, kapteeni Jack Sparrow ja Gibbs etsivät vuohia : D

  Kävin muuten about viikko sitten katsomassa uuden Tintti-leffan ja tykkäsin ihan mielettömästi. Pääsi heti leffojen Top-10-listalleni. Kivasti toimintaa, huumoria, eeppisyyttä ja loistavasti tehty! Pystyin melkein näkemään hahmojen ihohuokoset. Tai no, olisin voinut pystyä, jos en olisi unohtanut silmälasejani kotiin ja emme olisi olleet takarivillä. Ei muuten ongelmaa, mutta kuva ei ole niin tarkka, ja jos kamera liikkuu nopeasti, jotkin tapahtumat menevät minulta ohi, sillä kuva ikään kuin sumenee. Mutta no worries, ei minulta mennyt mitään tärkeää ohi ja nautin leffasta hyvin paljon <3

  Huomenna... Tai itse asiassa tänään Elma-messuille, ensisijaisena kiinnostuksenkohteena niiden käsityöosasto. Kukaan muu tulossa?

  //: Joo, ehkä vähän myöhä kysellä, oliko kukaan muu menossa sinne messuille : D. No, oliko kukaan muu siellä?

  No niin, nyt olen nähnyt sekä Sweeney Toddin että Year Onen. Molemmat kahdesti. Lopullinen arvioni on, että pidän molemmista. Otetaan kuitenkin ensin läpivalaisuun vaikkapa Sweeney Todd.

  Rakastan sitä tyyliä, jolla elokuva on tehty. Ihanan tummaa ja synkkää ja silti jollain tavalla romanttista. Goottiromantiikka lienee oikea sana? Laulut olivat myös mahtavia, joskin paikoin ehti tylsistyä kun tuntui siltä, että ihmiset lauleskelee ihan koko ajan. Suosikkini oli Epiphany ("We all deserve to die! Even you, mrs. Lovett, even I!"), ja tylsistyttävin kohta lieni Anthonyn "Voi Johanna, näin sinut ikkunassa ja nyt olen raa-kaas-tuu-nuuut!" (Anteeksi, en kykene muistamaan sanoja : D ) En vain kykene käsittämään niitä satujen prinssejä, jotka näkevät kauniin naisen ja rakastuvat päätä pahkaa. Disney-satujen joukkoon tarvitaan yksi kertomus, jossa prinsessa paljastuu narsistiseksi parisuhdeväkivallan harjoittajaksi ja prinssi saisi karvaan opetuksen, että moni kakku päältä kaunis. Pitäisikö minun kirjoittaa sellainen itse?
  Näyttelijät olivat hyviä, tykkäsin juonesta, tehosteet olivat jotenkin herttaisia (No kun sitä verta lensi kuin suoraan paloletkusta, sellaisena suihkuna : D. Ja se näyttikin ihan mansikkakeitolta.) Voin suositella.

  Toinen leffa, jota voin suositella ihmisille, jotka a. tuntevat Raamatun tapahtumia jonkin verran, mutteivät pahastu siitä, että niitä käytetään komediassa, b. pitävät Michael Cerasta, ja/tai c. kestävät vessahuumoria.
  Michael Cera oli ihan yhtä herttainen kuin aina, Jack Black taas yhtä hauska kuin aina. Herttainen elokuva, joskin erääs kohtaus aiheutti ällötystä (Jack Blackin roolihahmo pysähtyy maistamaan, edellisen ohikulkijan, eh... jätöstä. Behind the Scenes -pätkien mukaan se oli kyllä oikeasti toffeeta. Onneksi.). Olin erityisen innostunut elokuvassa esiintyvästä Juno Templestä. Jos en ole jo aiemmin mainostanut, olen valinnut Junon esittämään omaa hahmoani Morgania (josta kirjoittamaani ficciä olen kyllä jo mainostanut, mutta tässä silti uudelleen linkki), ja olen jo ehtinyt stalkata Youtubesta noin miljoona videoklippiä, joissa kyseinen näyttelijätär esiintyy. Heti, kun Junon tähdittämä elokuva Dirty Girl ilmestyy, juoksen katsomaan sen ~ . Aion tehdä näes ficilleni trailerin, jos ette jo tajunneet.

  Jep, molemmista elokuvista tykkäsin. Kolmas elokuva, jonka katsoin ja jota en voinut mainita etukäteen koska en tiennyt katsovani sitä, on Easy A. En oikeastaan pidä komedioista, mutta Easy A:n ihanan luonteva ja hauska päähenkilö teki leffasta pidettävän. Myös se, ettei leffassa ollut mitään kiusallista "Tuntekaa nyt vahingoniloa!" -kohtausta, auttoi. Minulle tulee aina hirveä myötähäpeä, enkä pysty katsomaan sitä leffaa enää sen jälkeen kertaakaan.

  Siinä leffa-arvioni + minulle ominaista hölinää ja asioista poikkeamista.

  Tiedättekö sen tunteen, kun käy yhtenä sunnuntaina kolmessa eri kaupassa, ennen kuin löytää etsimänsä? Minulla oli tänään juuri sellainen sunnuntai ^^

  Ison Omenan Prisma ja K-citymarket (vai mikä se ikinä onkaan - liikaa kirjainmarketteja tässä maassa!) eivät tuottaneet tulosta, mutta olisihan minun pitänyt heti tajuta, että se, mitä hain, on Lippulaivan Anttilassa. Jos jotain elokuvaa joskus etsitte, se on takuuvarmasti Lippulaivan Anttilassa. Kaikki elokuvat, joita olen sieltä aikojen saatossa etsinyt (enkä vain bongannut tai käynyt hakemassa heti kun ovat ilmestyneet DVD:llä, vaan ihan etsinyt), ovat löytyneet sieltä enintään 8 eurolla. Hyvä kauppa.

  Jaa mitä etsin? Erästä elokuvaa, jonka pitäisi olla minulle samaan aikaan sekä täydellisen sopiva että täydellisen epäsopiva: Sweeney Todd.
  Epäsopivia juttuja leffassa ovat kauhugenre (elämäni on ihan tarpeeksi jännittävää ilman kauhuleffojen katsomista) ja k-18-merkintä (olen vielä alaikäinen, mutta shhh).
  Sopivia juttuja taas ovat näyttelijäkaarti, josta löytyy muutama hyvin paljon suosikkini, Johnny Depp ja Helena Bonham Carter noin muutaman mainitakseni (no, kukapa ei heistä pitäisi?). Ohjaajana Tim Burton ja puvustajana Colleen Atwood. Jälkimmäisen takia minulta oli mennä koko Alice in the Wonderland ihan ohi kun keskityin tuijottamaan pukuja (No ei nyt sentään, seurasin minä tarinaakin, mutta tuijotin niitä ihania pukujakin silmä kovana).

  Sovin katsovani sen kaverini kanssa reilun viikon päästä enkä malttaisi odottaa!

  Toinen elokuva, jonka ostin, on komedia nimeltään Year One. Komediat eivät suoraan sanoen ole minun juttuni, mutta etsiessäni Youtubesta klippejä näyttelijättärestä nimeltä Juno Temple (kannattaa käydä katsomassa, ihanan persoonallisen näköinen!) satuin löytämään muutaman pätkän Year Onesta ja se vaikutti poikkeuksellisen hauskalta eikä vähiten siksi, että pääosissa ovat Michael Cera ja Jack Black.

  Palaan sitten kertomaan, mitä mieltä olen näistä, kun olen nähnyt ne! *hyppii innostuksesta tasajalkaa*

  Oletteko te nähneet hyviä leffoja viime aikoina?

  Screw aktiivisuus, minähän kirjoitan ihan siinä tahdissa kuin huvittaa : D

  Pakko kyllä myöntää että olisi kiva kirjoittaa useammin, juttua ei vaan tule. Elämäni ei näes ole varmaankaan kovin kiinnostavaa teidän silmissänne ~

  Hei nyt stop! Muistin yhden jutun, josta haluan paasata teille!
  Bongasin jokin aika sitten Facebookista tämmöisen jutun:

KANNATTAA OLLA LYHYT : voit mm. ostaa pienen urheiluauton, varvastelu kehittää hyvät pohjelihakset, pää ei kolahda kattoon eikä lamppuja tarvitse väistellä, housun lahkeet eivät koskaan ole liian lyhyet, voit käyttää korkeita korkoja, et ole koskaan näköesteenä ja sen lisäksi lyhyet kastuu sateessa myöhemmin! Kopioi tämä seinällesi jos olet lyhyt.

  Luonnollisesti koska olen pitkä, tämmöinen juttu ärsytti minua noin niin kuin aika lailla, eikä vähiten tuo "korkeat korot" -kohta. Aloitetaan ykkösväitteestä:
  Niin pientä urheiluautoa ei olekaan etteikö pitkä ihminen pystyisi sinne tunkeutumaan. Pitkät ihmiset ovat myös yleensä oppineet laskostamaan itsensä pienempään tilaan kuin uskoisi.
  Kakkonen, kolmonen ja nelonen: No joo, saattaapa kehittääkin. Saattaa myös olla ettei kehitä. Ja myönnän, olen kolauttanut pääni useammin kuin kerran kattoon tai ovenkarmiin ja kerran rikkonut lampun, kun hyppäsin ilmaan ja pääni osui lamppuun. MUTTA. Pitkät voivat kumartua. Sujuuko tarpeen mukaan kasvaminen pätkiltä yhtä helposti, hmm?
  Ja ne housujen lahkeet. Kyllä, ne ovat usein liian lyhyet, mutta jos panostaa kunnolla housujen hankkimiseen niin tuskin ovat. Ja pitkillä on lähes poikkeuksetta metriset huippumallisääret. Housut veks ja hame päälle, siinä näkevät lyhyet ne huippujalat, eikä ole edes housuja joiden lahkeet voisivat olla lyhyet.
  Jaa pitkät eivät voi käyttää korkeita korkoja? Ärr, vereni kiehuu. Minulla on 10-senttiset korot, olen ne jalassa ~193 cm pitkä eikä pituus häiritse tippaakaan! Lyhyemmät kärsivät sitten alemmuuskomplekseista.
  Olet harvemmin näköesteenä lyhyenä, kyllä, mutta näetkö sitten itse mitään? Pitkillä ei ystävät hyvät ole koskaan ongelmia nähdä edessä seisovien ihmisten ylitse. Lyhyet hyppivät tasajalkaa ja kyselevät: "Mitä siellä tapahtuu? Mitä siellä tapahtuu?"
  Tuo viimeinen on lähinnä piruilua. Siinä vaiheessa kun pitkä tajuaa että täällähän sataa, lyhyt on kastunut yhtä lailla. Ja jos pitkällä on se sateenvarjo, lyhyt jää helposti tuulen ja sateen armoille, sillä se sateenvarjo on niin korkealla.

  *vetää henkeä* ...Touché.

  Pitkät ystäväni, älkää koskaan alentuko kyyristelemään, vaan olkaa ylpeitä pituudestanne!

  Ja lyhyet ystäväni... En tarkoittanut loukata ketään, haluan vain ilmoittaa että pituudessakin on puolensa. Älkää ärsyttäkö meitä tai saatamme astua päällenne.

  Hyi minua, taas on mennyt noin sata vuotta kirjoittamatta mitään tänne.

  Ah, kesä tulee niin nopeasti että sitä melkein tuntee itsensä vanhaksi. Niin vanhaksi, ettei mitään erityisen kiinnostavaa tule mieleen. No, voisin mainita tämänpäiväisen hauskan jutun ja kehua erältä nimeltämainitsematonta plastisen muotoilun opettajaa.

  Meidän piti tehdä plastisen muotoilun tunnilla about metrin korkuinen hahmo, joko ihminen tai muunlainen ökkömönkiäinen, jotka myöhemmin koottaisiin seinän kokoiseksi kollaasiksi koulumme tulevaan toimipisteeseen. No, koska täyttämiseen kului vanua aivan järkyttävästi, opettajamme päätti lähteä ruokatunnilla hakemaan sitä lisää. Lähtiessään hän kysyi, pitäisikö tuoda jotain muuta. Minä heitin vitsillä että "Karkkia."
  Ruokatunnin loputtua opettaja palasi ja toi paitsi vanua, myös kaksi karkkipussia : D. Vietimme sitten loppupäivän mässäten hillitysti karkkia ja olimme kaverini kanssa puolipäivän jälkeen iloisessa sokerihysteriassa : D. Oli hauskaa. Ja sain ökkömönkiäiseni valmiiksi. Sillä on tilkuista tehty vartalo ja linttaan lyödyn pallon muotoinen pää, joka on myös tilkuista rakennettu. Yhdeksän silmää ja kahdeksan korvaa, kaikki erilaisia. Yksi lonkero ja neljä erilaista jalkaa sekä kaksi siipeä, joista toinen on katkennut läheltä tyveä. Olen aika ylpeä itsestäni ja pikku ydinvoimamutaatiostani : D

  Joo. Yritän olla vähän aktiivisempi tämän blogin kanssa. Kiitos kärsivällisyydestänne ~